Hyvä, paha markkinointi
Jos markkinoinnin perusperiaatteena on herättää tarve ja ostohalu kuluttajassa, minä väitän, että energia-alan markkinointi on Suomen tärkeintä. Suomalaisten kotitalouksien vuosittain kuluttamasta energiasta kuluu keskimäärin 60 % lämmitykseen. Muu energian kulutus määrittyy taas yksilöiden kulutustottumuksien kautta. Lämmitykseen liittyvät investoinnit ovat siis tärkeitä.
Yhteiskunnallisen keskustelun ytimenä on pitkään ollut ylikuluttaminen – ylikulutuspäivästä uutisoidaan laajasti ja globaaleja toimitusketjuja sekä ihmisten välistä epätasa-arvoa kauhistellaan. Ja kauhisteltavaa on enemmän kuin mielemme pystyy edes käsittelemään: ilmastonmuutos, jäätiköiden sulaminen ja sään ääri-ilmiöt ovat totisinta totta ympäri maapalloa. Nämä ovat keskeisimpiä teemoja myös energia-alalla.
Tietoisen kuluttajan hankintoihin kytkeytyy pohdintaa eri näkökulmista: ilmiselvän toiminnon, eli rahan siirtymisen lisäksi arvioimme tuotteiden käytettävyyttä ja aitoa tarvetta jokapäiväisessä elämässämme, hankinnan tuomaa iloa sekä hankinnan sosiaalisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia. Erityisesti energiapihiys on kasvava hyve.
Pitkäikäisyys toteutuu tunnetusti vanhemmissa tuotteissa, niin vaatteissa, pienlaitteissa kuin myös kodinkoneissa. Sen sijaan ympäristöystävällisyys ja energiansäästö saattavat jäädä toteutumatta. Esimerkiksi tämän päivän elektroniikka kuluttaa huomattavasti vähemmän energiaa kuin edellisillä vuosikymmenillä. Asiantuntijaorganisaatiot Suomessa ovat todenneet, että ympäristöystävällisempien kodinkoneiden hankkiminen ja vanhojen laitteiden kierrättäminen on suotavaa. Kalliimmissa tuoteryhmissä myös pitkäikäisyys on useimmiten taattu.
Minä en myy mitään
Vaikka edustan työssäni jäseniämme, minä en myy kaukolämpöä tai siihen liittyviä palveluita. Vielä paradoksaalisempaa lienee se, että kannustamme ihmisiä olemaan entistäkin tietoisempia ja kartoittamaan kaikki muutkin vaihtoehdot kuin pelkästään kaukolämmön.
Energiayhtiöiden rooli ei ole muutenkaan enää ainoastaan toimia sähkön tai lämmön myyjinä, vaan myös toimia asiakkailleen kumppanina, joka kartoittaa eri vaihtoehtoja ja tarjoaa arvokasta tietoa. Joskushan käy niin, ettei kaukolämpöä ole ollenkaan tarjolla esimerkiksi kaukana lämpöverkostosta olevaan kohteeseen. Tuolloin toiseksi parhaan ratkaisun löytäminen tulee esiin.
Poliittisessakin keskustelussa maalaillaan usein kuvaa kulutuksen ja elintason suorasta analogiasta. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa esimerkiksi energiakeskustelussa: energiatehokkuus tarkoittaa muuttumatonta hyötytasoa, joka tuotetaan pienemmällä energiamäärällä. Tämän mahdollistavan teknologian olemassaolo yksinään ei riitä – teknologian tulisi olla myös käytössä.
Tälläkin hetkellä tuhlaamme valtavasti energiaa: vanhemmat rakennukset saattavat vuotaa kuin seula ja monissa kodeissa puksuttavat edelleen vuosikymmeniä vanhat kodinkoneet. Hyödykkeiden käyttämisessä loppuun on siis aina kaksi eri puolta. Katse suuntautuu usein siis tuotettuun energiaan ja kuinka tätä tulisi jotenkin vähentää: miksemme siis puhuisi ratkaisuista, joiden avulla samalla energiamäärällä tuotetaan enemmän hyötyä?
”Vielä paradoksaalisempaa lienee se, että kannustamme ihmisiä olemaan entistäkin tietoisempia ja kartoittamaan kaikki muutkin vaihtoehdot kuin pelkästään kaukolämmön.”
Lämmitysteknologiasta Suomen Tesla?
Parhaimmillaan Suomessa kehitetyt ratkaisut muotoutuvat vientituotteiksi, joista hyötyy koko suomalainen yhteiskunta. Tämä onkin jo arkea monessa energia-alan yrityksessä. Siltikin on pitkässä kuusessa tehdä esimerkiksi uudenaikaisesta lämmitysjärjestelmästä symboli, johon liitetään paljon erilaisia sosiaalisia arvoja – samaan tapaan kuin autoihin ja puhelimiin.
Onko siis markkinointi, jonka tavoitteena on vähentää energiankulutusta, mutta lisätä investointeja, hyvää, pahaa vai jotain siitä väliltä? Teknisyys on yleensä kaukana seksikkäästä, mutta aina kannattaa yrittää.
Teksti: Justus Luokkanen
Kuva: FinDHC