Kaukolämpöverkot ovat suomalaisen yhteiskunnan vahvuus energiakriisissä
Energia-asiat kiinnostavat ja huolettavat tänä syksynä enemmän kuin aikoihin. Ilmat viilenevät, ja Suomi täytyy pitää lämpimänä. Eurooppaa koettelevassa energiakriisissä kaukolämpöverkot ovat merkittävä vahvuutemme. Lähes puolet asuin- ja palvelurakennuksistamme lämpenee kaukolämmöllä – kaupungeissa ja taajamissa yli 90 %. Kaukolämpö on aina paikallista toimintaa. Kaukolämpöverkkoja on Suomessa lähes jokaisessa kunnassa ja kaupungissa, mikä tekee kaukolämmöstä valtakunnallisesti merkittävän asian. Paikallisella kaavoituksella ja toimintojen sijoittumisella sekä rakentamisen vaatimuksilla on merkitystä kaukolämpöjärjestelmämme vahvuuksien ylläpidossa.
Kaukolämpö ei ole energian tuotantomuoto, vaan lämmön jakelujärjestelmä ja lämmityspalvelu asiakkaalle – lämpöä voidaan tuottaa verkkoon eri energialähteistä. Kaukolämpöverkkojen avulla hukka- ja ympäristölämpöjä saadaan siirrettyä ja siten hyödynnettyä suuremmassa mittakaavassa. Kaukolämmön tuotantoon tuleekin kasvavassa määrin teollisen mittakaavan lämpöpumppuja. Ilman lämpöverkkoja edes yksittäisten rakennusten ylimäärälämpöjä ei voida siirtää käytettäväksi alueen muihin kiinteistöihin.
Energiajärjestelmässämme kaukolämpöverkoilla on tärkeä rooli uusiutuvan sähkön tuotannon ja kulutuksen vaihteluiden tasaamisessa. Suomeen rakennetaan paljon lisää tuulivoimaa, jonka tuotanto on hyvin sääriippuvaista. Sähköjärjestelmässä tuotannon ja kulutuksen on kuitenkin jatkuvasti vastattava toisiaan. Kaukolämpöä voidaan tuottaa sähköllä, esimerkiksi lämpöpumpuilla, kun sähkö on edullista. Vastaavasti kun sähköstä on niukkuutta, kaukolämpöä voidaan tehdä muilla tuotantotavoilla, kuten uusiutuvilla polttoaineilla. Lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitokset tuottavat eniten sähköä juuri kylmimmillä ilmoilla, kun lämmönkulutus on huipussaan ja sähköä tarvitaan eniten. Kaukolämpöverkot itsessään varastoivat lämpöä, ja kaukolämpöyhtiöillä on lämpöakkuja vuorokausivaihtelun tasaamiseen. Suurempia lämpövarastoja on rakenteilla eri puolille Suomea, ja uusia teknologisia ratkaisuja kehitetään. Näitä lämpövarastoja ladataan kulutuksen ollessa vähäisempää, ja puretaan, kun kulutus taas lisääntyy.
Kaukolämmön tuotantorakenteessa on tapahtunut nopea muutos, kun fossiilisista polttoaineista on siirrytty uusiutuviin energialähteisiin ja hukka- ja ympäristölämpöjen hyödyntämiseen. Paikallisen lämmöntuotannon päästöjen jyrkällä laskulla on iso vaikutus kuntatason päästötavoitteiden saavuttamiseen. Lämpöyhtiöiden ja kuntien hiilineutraaliustiekarttojen viitoittamalla polulla edetään – siitä huolimatta, että tulevaa talvea varten varauduttaessa voidaan joutua turvautumaan lisäksi fossiilisiin polttoaineisiin lämmön toimitusvarmuuden takaamiseksi.
Kaukolämpöyhtiöiden yhteistyö kuntien ja teollisuuden kanssa mahdollistaa kiertotalouden materiaali- ja energiakiertoja, rejektien ja ylimäärälämpöjen hyödyntämistä. Paikallisilla ratkaisuilla toimialarajat ylittävää yhteistyötä voidaan tukea. Tällä yhteistyöllä on merkitystä kunnan elinvoimaisuuden kannalta, kun kaupat ja teollisuus miettivät toimintojensa sijoittumista kiristyvien hiilineutraaliusvaatimustensa valossa. Toimitusvarman lämmön ja lämpimän käyttöveden lisäksi kaukolämpöyhtiöt tarjoavat erilaisia uusia palveluita, jotka vaihtelevat paikkakunnittain. Tänä syksynä arvoonsa nousevat perinteiset palvelut, kuten energiansäästö- ja energiatehokkuusneuvonta.
Paikallisen kaukolämpöyhtiön asiantuntemusta kannattaa hyödyntää suunniteltaessa kiinteistöjen energiansäästömahdollisuuksia.
Kaukolämpöyhtiöillä on myös yhteiskunnallinen varautumisvelvoite. Kaukolämmölle on rakennettu varajärjestelmiä, järjestetty henkilöstön varallaolo ja suunniteltu häiriötilanteiden tiedotusta. Huoltovarmuusyhteistyötä tehdään kunnan, pelastuslaitoksen, sähköverkkoyhtiön ja alueen muiden kriittisten toimijoiden kanssa.
Tulevasta talvesta selvitään – kaukolämpö on vahvuutemme.
Teksti: Katja Kurki-Suonio
Kuva: FinDHC
** ** **
Kolumniteksti on julkaistu Kuntatekniikan numerossa 5/2022.