Talkooviestintää lämmöllä
Aloitin tämän tekstin kirjoittamisen perjantaiaamuna ja toivon, että myös Linkkarin algoritmit antavat sille tuulta purjeisiin.
Klikkaan Julkaise -nappia ja tuijotan näyttöäni. Julkaisu onnistui!
Sitten siirrynkin jo itse asiaan.
Päällimmäisenä mielessäni ovat eilen päättyneet Kaukolämpöpäivät Oulussa. Tapahtuma oli täynnä kohtaamisia, keskusteluita ja ennen kaikkea ajankohtaisia seminaaripuheita – varsinkin nyt, kun maamme energiatilanne on hyvin poikkeuksellinen ja suurin osa kantaa huolta niin energian hinnoista kuin myös sen riittävyydestä. Esityksien lomassa saimme nähdä myös välähdyksen Astetta alemmas -energiansäästökampanjasta, joka on edessämme lämmityskauden alkaessa. Tänään perjantaina kampanja on saanut jo merkittävästi mediahuomiota. Tässä journalistinen media lienee vahvin vetovipu.
On todettava, että Oulussa koin hetkittäin melkeinpä huijarisyndrooman oireita tapahtumiin ja keskusteluihin osallistuessani. Puheenaiheet pyörivät pitkälti kaukolämpöön kiinteästi liittyvien teknisten aiheiden ympärillä, joihin oma koulutukseni ei ole antanut eväitä. On tosin totta, että omaan kattavat tiedonhankintataidot, eli kykenen selvittämään ilmiöiden pääpiirteet ja -pointit suhteellisen nopeasti, vaikken kovin syvälle yksityiskohtiin pääsekään sukeltamaan.
Nielinkin ylpeyteni ja kysyin suoraan mitä mikäkin tarkoittaa. Olin varma, että saan aikaan yhden jos toisenkin naurahduksen.
Viestijänä oli mielenkiintoista huomata ihmisten tapoja reagoida lähestyessäni heitä kysymyspatteristoni kanssa: sen sijaan, että olisin saanut epäuskoisia reaktioita, huomasin puhdasta innostuneisuutta. Tämän tunnisti muun muassa kiihtyvästä puhetyylistä ja kehonkielen lisääntymisestä. Kuulluksi tulemisen kokemus itsessään luo merkityksellisyyttä vastapuolelle. Halu jakaa itselleen oleellisia asioita on yksi ihmisyyden peruselementeistä. Tämän lisäksi tutkimukset ovat osoittaneet, että virtuaalisessa ympäristössä omaa maailmankatsomusta ja ajattelua tukevan sisällön jakaminen omalle sosiaaliselle verkostolleen synnyttää vahvaa mielihyvää. Loppukädessä viestintäfoorumilla ei ole kuitenkaan väliä.
Kysellessäni näin toteuttavani työtä – pienessä mittakaavassa tosin – jota kaukoenergia-ala vaatii tällä hetkellä: näkyvyyttä, selkeäkielisyyttä, tietoisuuden kasvamista ja tätä kaikkea yhdistävää viestintää. Viestinnän tehtävänä on saattaa ihmisiä tiedon piiriin ja tehdä tämän kautta mahdollisimman monesta toimija. Seminaareissa toistuvaa teemaakaan ei soisi unohdettavan: energiayhtiön suunnalta asiakkaiden, eli meidän jokaisen, osallistamista toteutuksessa ja suunnittelussa.
Energiasäästäväisyyden välttämättömyydestä on puhuttu jo pitkään, ja samalla voimme tunnistaa journalistisen median aseman osana tätä palettia. Jo ennen alkanutta energiakriisiä näimme, että pääkaupunkisentrisyys viestinnässä ja mediassa saattaa johtaa käsityksien vääristymiin. Esimerkiksi todellisuus kaukolämmön tuotannon osalta ei ole kaikkialla sama, vaikka uutisointi aiheen ympärillä olisikin vahvaa juuri Helsingin osalta. Paikallisuuden ja yleismaailmallisuuden selvälle erottamiselle onkin julkisessa keskustelussa paikkansa. Tässä yhtälössä esimerkiksi Helsingin Sanomien asemaa kansallisena mediana ja Suomen yhteiskunnan peilinä ei voida siis sivuuttaa. Mitä useampaa jutut koskevat, sitä enemmän ne saavat jalansijaa – ja Helsingissähän on paljon ihmisiä. Toisaalta suurin osa suomalaisista ei asu Helsingissä tai edes pääkaupunkiseudulla.
Kaukolämpöpäivien puheenvuoroissa lämpöverkkojen painava asema osana tulevaisuuden energiaratkaisuja ja -kehitystä olivat vahva kantava teemaa: hukkalämmön talteenotossa esimerkiksi kaupan alan toimijat ovat merkittävässä asemassa. On sinällään ymmärrettävää, että energiatehokkuuteen osallistamisen motivaattorina on pitkälti suora taloudellinen hyöty. Usealla saattaakin olla käsitys suorasta analogiasta lämpö- ja sähköverkkojen välillä – kun tuottaa itse lämpöä tai sähköä, se vähentää suoraan loppusummaa seuraavan kuun laskussa. Lämmön osalta asia ei ole kuitenkaan näin yksiselitteinen. Näenkin tämän aiheen tärkeänä viestinnällisenä painopisteenä tulevaisuudessa, kun erilaisten hukkalämpöjen hyödyntäminen kaukolämpönä yleistyy entisestään.
Pohjoismaalaiseen mentaliteettiin kuuluu pitkälti ajatus yhteiskuntavastuusta vankan järjestelmän kautta. Muista huolehtimisen moottorina toimii tunne välittämisestä. Ihmisten ajattelumalleja ravistellessa tunteet ovat tärkeässä asemassa, eikä pelkkä asiapohjainen perustelu toimi jokaiseen. Tämän vuoksi tuleva energiansäästökampanja lähestyykin suurta yleisöä tunneperäisen, talkoohenkisen viestinnän kautta. Suomalaisuus (niin abstrakti kokonaisuus kuin sana onkin) osuu ja uppoaa – olemme tässä maailmantilanteessa yhdessä. Tähän kuuluu myös katseen nostaminen kohti aikaa kriisin jälkeen – haluammehan, että tulevaisuudessa tätä aikaa voidaan muistaa kunnialla.
Viestinnän pohjustaminen tulevaisuuteen tähytessä on tänä syksynä tärkeämpää kuin koskaan. Tähän osallistumme me kaikki, sinä ja minä: viestintä on kaikkialla ja joskus esimerkiksi kahvipöytäkeskustelu voi synnyttää tietoisuuden leviämisen aallon. Samalla moniulotteisessa ja heterogeenisessä ihmiskunnassa erilaiset arvot ja ajattelumallit kohtaavat ja saattavat joutua jopa vastatusten.
Siltikin suurin motivaattori energian säästämiselle tulee olemaan lasku. Venäjän aloittama hyökkäyssota on kallista ja järjetöntä, eikä voittajia ole. Kun näemme tulevan kampanjan alkavalla lämmityskaudella, tiedän, että osa suhtautuu denialistisesti ja jopa torjuen totuuteen. Kriisi synnyttää lähes poikkeuksetta salaliittoteorisointia ja niin sanotusti valtavirrasta eroavia ryppäitä, jotka pitkälti asettuvat eri netin foorumeille. Tämä oli nähtävissä koronapandemian aikana, ja sama ilmiö tulee toistumaan. Kuten tiedämme, informaatiosota ja epävakauden ja epäluottamuksen ilmapiirin luominen ovat myös Venäjän hybridivaikuttamisen kulmakiviä. Onkin siis rauhoittavaa ajatella, että Suomessa on merkittävästi medialukutaitoisia ja uuden tiedon edessä kriittisiä ihmisiä.
Joten, olenko minä yhteiskuntatieteellisellä taustallani tarpeellinen tässä kriisissä? Kyllä – niin kuin meistä jokainen. Teen oman osuuteni niin näppäimistön kuin kahvikupillisen ääressä, kuin myös silloin kun teen tietoisia energiansäästövalintoja. Haluankin lainata legendaarista brittilausahdusta, jonka aion laittaa jääkaappini oveen: Keep Calm and Carry On. Myös kriisinjälkeinen aika on olemassa.
Kiitos, että luit tähän asti.
Teksti: Justus Luokkanen
Kuva: FinDHC