This is fine.
Minä olen milleniaalisukupolvea – nuoremmasta päästä toki. Muistan kuvaputkitelevisiot, lanka- ja pöytäpuhelimet sekä värinäytöllisten kännyköiden hienouden. Nykyään suurin osa netin käytöstäni tapahtuu puhelimella, mutta 2000-luvun alkupuolella sydän hyppäsi kurkkuun jos maapallokuvaketta sattui vahingossa klikkaamaan. Tiesin hyvin, että internetin käyttäminen vanhalla nokialaisella olisi ollut hyvin kallista, oli mikä liittymä hyvänsä. Yhtä asiaa en kuitenkaan muista: että kukaan olisi sanonut sähkön olevan kallista. Lapsen näkökulmasta sähköä tuli pistorasiasta ja siitä piti maksaa jotain. Kotiini tuli paperisia laskuja, jotka eivät kuuluneet lasten maailmaan.
Nykyään netin käyttö on lähes ilmaista, eli rajattomat nettiliittymät ovat osa arkeamme – oli käytössä sitten puhelimen oma netti tai reititin kotona. Sen sijaan halvan energian aikakausi on ohi ja omaa kulutustaan on välttämätöntä tarkastella kriittisesti. Ihmiset reagoivat pakolliseen muutokseen hyvin eri tavoin. Siltikin yhdistävänä tekijänä on inhimillinen tarve käsitellä omia tuntemuksiaan ja ajatuksia viestinnän keinoin. Esimerkiksi meemit ovat tiivis osa nykyajan viestintäkulttuuria, ja Helsingin Sanomat kirjoittikin aiheesta osuvasti.
Olemmeko me nuoret aikuiset juuri nyt noita kahvia juovia koiria, jotka istuvat palavissa kodeissaan, vai onko maailma tosiaan kriiseistä toiseen siirtymistä, jonka kaiken kruunaa harha tasaisista ajoista joskus menneisyydessä? Oli miten oli, kuvat ovat käteviä työkaluja kuvata monimutkaisia kokonaisuuksia ja luoda kokemus jaetusta todellisuudesta ja yhteisöllisyydestä.
Tällä hetkellä yhteisöllisyyttä tarvitaan enemmän kuin koskaan, ja todennäköisesti myös sen jalointa muotoa, eli solidaarisuutta. Meidän pitää nipistää omasta kulutuksestamme, että kaikille riittäisi energiakakusta oma siivunsa. Kalliit sähkölaskut ovat vahva muistutus arvokkaasta energiasta. Tämän lisäksi on tärkeää, että myös kaukolämpökodit laskevat huonelämpötiloja ja lyhentävät suihkuaikoja. Muistutimme asiasta myös Aamulehden lukijoita mielipidekirjoituksellamme.
Suomalaiset asuvat erilaisissa kodeissa, eri puolilla maata. Taajamassa ja tiheään asutuilla alueilla kaukolämpö tarjoaa energiatehokkuutta ja infrastruktuuria eri alojen toimijoille tulla osaksi vihreää siirtymää hukkalämpöjen hyödyntämisen kautta. Maaseudulla ja pitkien välimatkojen päässä toisenlainen lämmitysmuoto on varmasti tervetullut. Varmaa on kuitenkin se, että tällä hetkellä kaikki miettivät energia-asioita. Jos vaihtoehtoja siis on, kaukolämpö on varmasti resurssitehokkain valinta.
Myös kaukolämmön tuotantoon ja kaukolämpöverkon toimintaan tutustuminen on hyvästä: esimerkiksi Itä-Savon toimittaja oli päässyt vierailemaan Savonlinnassa kaukolämpövoimalaitoksella, ja uutisjutussa kerrotaan keskeisimpiä ja näkyvimpiä asioita itse tuotannosta.
Tänä lämmityskautena tulemme varmasti miettimään erityisesti sähkökatkoja ja energian riittävyyttä monelta kantilta. Samalla tulee muistaa, että maailmassa on monta muutakin kriisiä, mukaan lukien ilmastonmuutos ja huoli ruoantuotannon riittävyydestä ja kestävyydestä. Olemmeko me siis sukupolvi, joka vain hymyilee kallis kahvikuppi kädessään, liekkien tanssiessa ympärillämme? Selkeää vastausta minulla tähän ei ole, mutta onneksi saamme kuulla myös positiivisia uutisia.
Tekniikka & Talous -lehti kirjoitti, että Naantaliin ollaan rakentamassa ammoniakkitehdas, joka tarjoaa merkittävää ratkaisua lannoiteteollisuudelle, joka on pitkään ollut riippuvainen Venäjän tuonnista. Huonojen uutisten maailmassa valonpilkahdukset tekevät kaikille hyvää, varsinkin niiden liittyessä ruoantuotantoon.
Kun nipistän kulutuksestani ja mukavuudesta, voinen siis useimmiten todeta This Is Fine. Se, mitä lause tarkoittaa minulle, riippunee päivästä. Toivonkin, että kaikki järjestyy.
Teksti: Justus Luokkanen
Kuva: FinDHC