Viestintäkoordinaattorin terveiset ja blogikirjoitus
Hei! Nimeni on Justus Luokkanen ja aloitin FinDHC:n viestintäkoordinaattorina 1. elokuuta. Syyskuusta eteenpäin olen myös espoolainen, joten minut voi pian löytää toimistolta arkipäivisin. Minut on otettu lämmöllä vastaan ja tähän mennessä saamani perehdytys on ollut asiantuntevaa, kuuntelevaa ja ennen kaikkea vaikuttavaa. Tiedän työnhakuni siis osuneen nappiin, ja kiitos tästä kuuluu esihenkilölleni Katjalle. En malta odottaa, että pääsen vastavuoroisesti näyttämään omaa osaamistani jäsenistöllemme sekä toimintaamme seuraaville.
Olen alun perin kotoisin Oulusta, mutta yliopisto-opintoni olen suorittanut Jyväskylässä. Koulutustaustani on viestinnän, mediatutkimuksen ja journalistiikan saralla. Mukana on myös paketillinen yhteiskunta- ja kielitieteiden opintoja. Olen ammatillisesti – kuin myös akateemisesta näkökulmasta – kiinnostunut aiheista, jotka koskettavat useimpia meistä. Tämän vuoksi kaukolämpöviestintä herätti heti innostukseni, sillä tiesin tässä tehtävässä pääseväni tekemään yhteiskunnallisesti merkittävää viestintätyötä.
Mietin pitkään mitä kirjoittaa viestinnästä yksilö-, ryhmä- ja organisaatiotasolla. Samalla voisin heittää myös pallon sinulle, arvon lukija: oletko sinä koskaan miettinyt miten toteutat viestintää arjessasi?
Kasvokkainen viestintätapahtuma on usein ainutkertainen ja todennäköisesti tallentamaton – jos osapuolien muistoa hetkestä ei oteta huomioon. Silloinkin muisti vääristää eikä objektiivista ”tallennetta” ole olemassakaan: teemme tulkintoja ja täytämme tiedolliset aukot oletuksilla ja aikaisemmin opituilla maneereilla. Toisinaan virheet ja tulkintaerot aiheuttavat humoristisia tilanteita, hetkittäin jopa aitoja konflikteja, jotka vaativat ratkaisuja. On erittäin haastavaa osoittaa toteen kenen kokemus on aidoin.
Myös kielet ja kulttuuri luovat oman ulottuvuutensa: suomalaiset ilmaukset eivät ehkä avaudu englanniksi, eivätkä kehonkielen säännöt ole yleismaailmallisia. Meidän tulee myös olla varovaisia kulttuuri -käsitteen käyttäjiä: jos puhumme suomalaisesta viestintäkulttuurista, mistä me oikeastaan puhummekaan? Jos kaksi Suomen kansalaista viestii hyvin eri tavoin, mikä onkaan totuus vieraan näkökulmasta? *
Iso osa viestinnästä on myös medioitua ja monitasoista – ääntä, kuvaa ja videota yhdistelevää – esimerkiksi some-kanavilla. Jokapäiväisessä viestinnässämme sanomamme voi olla suoraa ja selkeää, joskus taas monimutkaista ja perehtymistä vaativaa. Kun naapuri hakkaa lämpöpatteria, putkia pitkin kulkeva viesti on naapuriasunnon metelöitsijälle yleensä selvä. Vai onko sittenkään? Entä jos jossain päin maailmaa rämisevä patteri on kutsu syömään? Erityisen mielenkiintoista tästä tekee se, että medium, eli viestin välittäjä, ei ole viestintäväline vaan lämmön välittäjä. **
Sen lisäksi, että viestintä voi herättää tunteita, sen täytyy myös muodostaa kokemus luotettavuudesta vastaanottajassa. Tämän vuoksi kaukolämpöviestinnän tulee perustua todellisuuteen, eli meidän jokapäiväiseen arkeemme. Kaukolämpöala rakentaa tulevaisuutta, ja meidän tarinamme täytyy pohjautua tietoon, tutkimukseen ja asiantuntijuuteen. Nykyisessä maailmantilanteessa avoin, monipuolinen viestintä onkin ensiarvoisen tärkeää – innovatiiviset ratkaisut ja kunnianhimoiset tavoitteet tarvitsevat äänensä yhteiskunnassamme.
“Kaukolämpöala rakentaa tulevaisuutta, ja meidän tarinamme täytyy pohjautua tietoon, tutkimukseen ja asiantuntijuuteen.”
Paiho ja Saastamoinen käyvät 2018 julkaistussa tutkimusartikkelissaan läpi laadullisia tutkimuskysymyksiä, joilla tähyttiin kaukolämmön tulevaisuuteen Suomessa viiden vuoden aikajänteellä. Näin vuonna 2022 voimme todeta, ettei tuolloin osattu odottaa mitä 2020-luku tuo tullessaan. Tuloksissa nostetaan esiin haasteita loppukäyttäjien, eli kuluttajien tietoisuudessa kaukolämmöstä: monet toteavat ”lämmön vain tulevan seinästä”. Tässä vertailukohteena oli pankkiautomaatti: ”käteistäkin nyt vain tulee automaatista”. Ongelmien ratkaisuissa korostettiin kuluttajien mukaan ottamista kehitysvaiheessa sekä Suomen kuntien asemaa osana tätä.
Viestintä on välttämätön osa kaukolämmön tulevaisuutta, varsinkin nykyisessä maailmassamme, jossa jyrkästi nousevat kuluttajahinnat huolettavat suurintaa osaa ihmisistä. Viestintä luo tietoisuutta kuin myös karsii paniikkia. Tässä kaukolämpöala voi toimia Suomessa suunnannäyttäjänä. Vaikka me kaikki viestimme, sen ymmärtäminen yhteiskunnallisena ilmiönä on polku, joka kehittyy ja muuntuu. Muutoshakuisuus ja visionäärisyys vaatii siis strategista otetta ja pitkäjänteisyyttä, jossa eri alojen asiantuntijat istuvat saman pöydän ääressä.
Toivottavasti avaukseni herättää ajatuksia tai vaikkapa kahvipöytäkeskusteluita. Minuun saa olla rohkeasti yhteyksissä kaikilla käyttämilläni kanavilla, sillä verkostoituminenhan on työelämäviestinnän parhaita puolia!
Loppukesäisin terveisin
Justus Luokkanen
* Näkökulmia suomalaiseen viestintään voi pohtia esimerkiksi tämän listauksen valossa. Mitä ajatuksia sinulle herää, kun suomalaisten viestintätapoja on pyritty tarkastelemaan objektiivisesti?
** Lämpöpatterien avulla metelöintiä tulisi ehdottomasti välttää.
Kuva: FinDHC