Viikon uutiskatsaus
Kaukolämpöverkkojen asema osana suomalaisen infran selkärankaa saattaa haihtua mielestä lämpiminä kesäkuukausina, ellei sitten satu hyötymään kaukoviilennyksen tuomasta mukavuudesta kotona. Omassa asunnossani ei moista ollut, mutta olisin mielelläni nauttinut viileästä kovimpien helteiden aikana.
Viime päivinä on ollut ilo seurata uutisointia ja keskustelua mediassa kaukolämmön ja kaukolämpöverkkojen ympärillä. Savon Voima ja Kuopion Energia vakuuttavat, että Itä-Suomen lämmitys on tänä talvena taattu, eikä hintoja olla ainakaan tänä vuonna nostamassa. Pohjois-Pohjanmaalla Kaleva kirjoitti, ettei myöskään Oulun Energia nosta hintojaan tänä vuonna. Vastavuoroisesti merkittävä sähkön hinnan nousu on saanut kuluttajat pohtimaan esimerkiksi sähkölämmityksen haasteita uutta asuintaloa valittaessa. Talot, jotka kuuluvat kaukolämpöverkkoon, ovat tällä hetkellä kuluttajien silmissä varmempia vaihtoehtoja.
Ensi vuoden energian hintatilannetta ei vielä pitkälti tiedetä, mutta tällä hetkellä hinnannostopaineet – kuin myös jo toteutuneet korotukset – vaikuttavat kaikkiin lämmitysmuotoihin Suomessa. Kaukolämpöyritykset kertovat kuitenkin hintojen nousun pysynevän maltillisena.
Mahdollisista hintamuutoksista huolimatta kaukolämpöverkko tekee kaukolämmöstä muista poikkeavan lämmitysmuodon. Tärkein piirre liittyy sektori-integraatioon – sanaan, jonka sain termipankkiini heti ensimmäisinä työpäivinäni. Sektori-integraatio ei ole pelkkä muotisana, vaan myös jokapäiväistä toimintaa FinDHC:n jäsenyrityksien toiminnassa, niin energiayhtiöissä kuin myös laitevalmistajilla. Huoltovarmuusnäkökulmasta kaukolämpöyrityksillä on Suomessa tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä: kylät, kunnat ja kaupungit on pidettävä lämpiminä.
Mediassa on myös keskusteltu energiakriisin ja hiilineutraaliustavoitteiden ongelmallisesta suhteesta. Kaukolämmön kohdalla voitaisiin puhua vihreän siirtymän sijasta vihreän siirtymän jälkeisestä kehityksestä.
On tavallaan ymmärrettävää, että mielikuvat kaukolämmöstä saattavat yleisön silmissä liittyä myös sen pidempään historiaan. Pidempi historia muodostaa helposti käsityksen siitä, että kaukolämpötoiminta on pysynyt muuttumattomana, ja että uudet lämmitysmuodot ovat automaattisesti parempia. Näin ei kuitenkaan ole, sillä kaukolämmön toimivuus on energialähderiippumatonta. Tämän lisäksi lämpö on myös tehokkain tapa varastoida energiaa. Esimerkiksi Kankaanpäässä Vatajankosken kaukolämpöverkkoon yhdistetty lämpöenergiaa varastoiva hiekka-akku keräsi myös kansainvälistä mediahuomiota.
Kolmessa neljästä kaukolämpökunnista lämpö tuotetaan suurelta osin uusiutuvilla energianlähteillä ja hukkalämmöllä. Monessa kaupungissa kaukolämpö on ollut tällä hetkellä lähes päästötöntä – hyviä esimerkkejä tästä ovat Hämeenlinna, Lahti, Lappeenranta ja Turku. Mikkelissä Etelä-Savon Energian tavoitteet ovat yhtä lailla kunnianhimoiset ja kaukolämpöverkon hyödyntäminen hukkalämmön talteen otossa nähdään tärkeänä osana polulla kohti hiilineutraaliutta. ESE tavoitteleekin hiilineutraaliutta jo vuoteen 2025 mennessä. Katseen siirtyessä Keski-Suomeen ja Jyväskylään, Alvan käyttämien biopolttoaineiden osuus oli viime vuonna noin 70 % koko tuotannosta. Heidän tavoitteensa täydelle hiilineutraaliudelle on myös lähitulevaisuudessa, eli vuodessa 2030.
Tietoisuus kaukolämmön ympärillä
Taloustutkimus avusti FinDHC:ta kartoittamaan tietoisuutta kaukolämpöalan sidosryhmien keskuudessa. Kyselyistä nousi esiin, ettei tietoisuus kaukolämmön siirtymän nopeudesta – tai jo saavutetusta tilasta – ollut vielä kaikkien tiedossa. Toisaalta kaukolämpöverkon mahdollistaman energiatehokkuuspotentiaali tunnistettiin.
Muutoksien keskellä tärkeää on erityisesti avoin ja merkityksellinen viestintä kuluttajille – sen sijaan, että panikoisimme, voimme olla rauhallisin mielin kaukolämmön toimitusvarmuudesta. Samalla meidän tulee olla tietoisia myös energian säästämisen tärkeydestä. Tässä sähkön hinta lienee tuntuvin kannustin.
Itselleni energian säästäminen ja siitä näkyvästi muistuttaminen ei ole uutta. Monet verkostossani tietävät erityisosaamiseni liittyen Japanin kieleen, kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Esimerkiksi Tokiossa ollessani olen tottunut sanapariin 節水節電 (sessui-setsuden), eli ”säästä vettä, säästä sähköä”. Sähkön säästäminen oli erityisen välttämätöntä vuoden 2011 Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen. Erilaiset säästöratkaisut integroituivat osaksi kuluttajien laitteita, eikä energian säästämistä itsessään ole kauhisteltu. Kun on tarpeen säästää, silloin säästetään niin hyvin kuin kykenemme.
Tutustuin myös kaukolämmitykseen Japanissa ja yllätyin, sillä en ollut kuullut kenenkään puhuvan kaukolämmityksestä: maassa löytyy kaukolämmitystä pohjoisesta etelään, mutta huomattavasti pienemmissä ja rajatuimmissa mittasuhteissa. Kaukolämmön laajempaa hyödyntämistä haittaavat seismologisista syyt. Muistelenkin usein kylmiä taloja, joissa vietin aikaa tuolla saarella. Silloin lämmin patteri huoneen seinustalla olisi tuonut mieleen kodin, jossa takkia ei tarvitse pitää sisätiloissa.
Teksti: Justus Luokkanen
Kuva: FinDHC